Tähdet palaavat paikoilleen (2024)
Joose Keskitalo
Tähdet palaavat paikoilleen (Esterin Kirja & Helmi Levyt, 2024) on Joose Keskitalon lajirajoja ylittävä proosakatkelmateos, joka avaa samannimisen albumin kappaleita. Teos kuvaa lauluntekijän henkilökohtaista historiaa, laulujen kirjoittamista, keikkareissuja. Teos kuljettaa läpi proosan ja runon, unen ja valveen, arjen ja pyhien. Vahvana elementtinä teoksessa ovat Raamatun sitaatit ja Raamatun tekstien perkaminen.
Huminan alla (2022)
Keijo Virtanen
Huminan alla on lyyrisen esseen ja lyijykynäpiirrustusten yhdistelmä, joka kertoo hauraalla tavalla metsiemme tuhosta ja mäntyjen suuruudesta.
Bebete – A Poetry Collection 2021-2016 (2021)
Unne Nirhamo
Bebete on kollaasimainen runokokoelma raadollisesta elämästä, jossa veri ja kyyneleet vaihtuvat pensseliin. Teos kumartaa feminismille ja menneille ajattelijoille, taiteilijoille. Teos on käsin sidottu ilman liimaa.
Sigfried Holopaisen valitut kokemukset (2022)
Karlo Haapiainen
Sigfried Holopaisen valitut kokemukset on kertomus elämästä, jossa ihmiset ja kaupungit vaihtuvat kuin mustat sukat – ei sukkiin lainkaan.
Teos on hulvaton ja liikuttava kokoelma lyhyitä tarinoita muun muassa Kymenlaaksosta, Hervannasta ja Sompasaunalta, unohtamatta eroottissävytteistä kohtausta rikkaan suvun linnasta.
Haapiaisen kieli vetää mukaansa, lukija voi halutessaan heittäytyä kertojan arvaamattomalle mielenmaisemalle.
Yr Wyddfa 1. Tyhjiö4 (2021)
Sami Liuhto
Etenemätöntä ja keskustelematonta runoutta. Vuori on yhä olemassa, mutta muoto on muuttunut, ehkä. Tekijä ei ole milloinkaan käynyt Walesissa.
Näin nähdään unia (2021)
Elmy Helmos
Näin nähdään unia on Elmy Helmoksen esikoisrunovihko, sadunomainen runoelma, jonka on kuvittanut kuvataiteilija Alissa Koski. Tämä “opettavainen runoelma ilman varsinaista opetusta” on ylistys unityölle, kaikelle sille, mitä uni näyttää tarkalle katselijalle. Uni yhdistää ja kuljettaa toisaalle, kirjoittaa sisäänsä sen mitä on ollut; on; voisi olla. Missä määrin elämä on unta? Entä tarinat, muistot ja tunteet? Mistä unet saapuvat ja minne ne päättyvät? Näitä asioita Näin nähdään unia johdattaa ihmettelemään kahden kellonlyömän väliin, jotka sulkevat sisäänsä kokonaisen maailman.
Aamuun nousevat (2020)
Atte Koskinen
Runoelma aamusta, joka yhdistää romantiikan perinnettä ja nykyrunoutta.
“Aamuun nousevat on oodi ja hautajaislaulu romantiikalle, sekä todistus pienkustantamojen tärkeydestä. Se tuntuu tislanneen romantiikan muiston kokonaisuudessaan tuottaakseen pisaran puhdasta kauneutta.”
– Carlos Lievonen, Nuori Voima 2/2020
Lainattua valoa (2019)
Venla-Vanamo Asikainen & Tuomas Taskinen
Runodialogi Lainattua valoa sukeltaa vesiväriaaltoihin ja nousee ylös mittaamaan aikaa kuin klepsydra. Kolmiosainen runokirja muuntaa muotojaan ja hyökyy sanojen sanomattomaan. Dialogi viestii ystävyyden vallankumouksellisuutta. Käsin sidottu teos ilman liimaa.
“Arkinen keskeneräisyys ja prosessinomaisuus näkyvät runojen muodossa ja kirjan käsin sidotussa, pehmeässä materiaalisessa olemuksessa. Lainattua valoa ei pyri sanomaan viimeistä sanaa sen enempää itsestään kuin kuvaamastaan maailmasta.”
– Lydia Lehtola, Nuori Voima, 16.9.2019
Alkuluku (2018)
Paavo Kässi
Minimalistinen teos pelimaailmasta.
“Jos sisältöorientoitunut pelirunous on helposti mennyt maksimalistiseksi vyöryttelyksi, Kässin pelialustaan ja koodiin ulottuvaa näkemystä voisi kuvailla digiminimalismiksi.”
“Vihkon rakkaudellinen käsityö on kutkuttavassa ristiriidassa virtuaalisen aiheen kanssa. Harvakseltaan julkaiseva vihkopaja tekee lähinnä helmiä.”
– Vesa Rantama, Nuori Voima 5/2019
Rukous Eleni Äffälle (2017)
Ester Nuori Leppä
Kokooma runoja vuosilta 2014-2017. Kirjallisen heräämisen kuvauksesta Elenin punaisiin hiuksiin.
“Ester Nuoren Lepän vihko on melankolinen, depressiivinen, yksityiskohtiin takertuva, itsetuhoinenkin, mutta taiteena se lunastaa aiheensa. Runot tuntuvat kysyvän: eikö ole tämän enempää? Ja ovat itse enemmän.”
– Vesa Rantama, Tuli&Savu nro. 90
Hunajankantajien aika (2017)
Salla Partala
“Hunajankantajien mytologiaa voi tulkita ekokriittisestä näkökulmasta tai jonkinlaisena yleisempänä hedelmättömyyden kuvana. Toisaalta: onko niillä oleellista eroa?”
“Mehiläiset lentävät ja surraavat, haipuvat pimeään, surraavat surua oman lajinsa katoamisesta, kaiken peittymisestä hiljaisuuteen.”
– Penjami Lehto 22.12.2017 / noesis.fi
Suo sammalta (2014)
Ester Nuori Leppä
Kuvitettu, neliosainen novelli, joka käsittelee kuolemaa, yksinäisyyttä ja turvattomuutta runon keinoin. Kannen kuva: Lille Santanen.
OI -zine
OI-zinen julkaistut numerot:
- Ameba
- Ultramariini
- Virhe
- Käyttöopas
- Ääri
- Metsä
- Arki
- Painauma
- Lautta
- Laboratorio/oratorio